Viimeinen sellainen aika, jolloin musta on tuntunut, että on voinut rentoutua ja pitää hauskaa, eikä ole tarvinnut huolehtia mistään on varmaankin ollut syyslomalla. SYYSLOMA, siitähän on jo ikuisuus! Ja nythän juuri on joululoma! Minne kaikki aika menee? Miksi aina tuntuu, ettei ole mitään tekemistä, mutta silti onkin ihan hirveästi asioita, jotka pitäisi tehdä? Syyslomasta tähän päivään, ei mitään kokonaiskuvaa mitä olen tehnyt ja mihin kaikkeen aikani on mennyt, se on vain mennyt. Onhan sitä ollut kaikenlaista. Mummin kuolema itsenäisyyspäivänä on vienyt paljon aikaa erilaisten asioiden järjestelemiseen, pohtimiseen ja muistelemiseen. Olemme tehneet yhteensä kolme reissua Juupajoen suuntaan, ensimmäisellä kerralla menimme sairaalaan katsomaan kuolleen isoäitini ruumista ja asettamaan se arkkuun. Sairaalasta arkku kuljetettiin seurakunnan ruumiidensäilytystilaan. On mahdotonta kuvailla miltä se päivä tuntui. 22. Joulukuuta pidettiin siunaustilaisuus kirkossa ja seurakuntatalolla. Mummin saattaminen saatiin varsinaisesti päätökseen kuitenkin vasta 27 päivä, jolloin oli hautaamispäivä. Varsin raskaita viikkoja on ollut jo tämänkin takia, samalla koulutyöt senkun kasvavat ja no, KAIKENLAISTA. Varmaan aika juoksee nopeasti tulevaisuudessakin nopeasti, kohta on lukiokin käyty ja sitten pitäisi päättää mitä seuraavaksi, se AHDISTAA. Mutta ei pohdita sitä vielä, vaikka tiedän, että aika loppuu kesken vielä.


Tule jo uusivuosi!



"Mikä sääli, ettei hän tiedä, että henkimaailma on olemassa"
 - Kiti

"Kun joku syntyy maailmaan, kaikki hänen läheisensä iloitsevat ja juhlivat, mutta hän itse itkee täyttä kurkkua. Kun hän kuolee, muut itkevät ja surevat, mutta silloin hän itse on täynnä iloa ja riemua."
 - Nuoriso-ohjaaja Juha