Heipähei!
Kuten otsikko jo kertookin tänään aloitan vuodattamaan uskomattomia asioita todella kiinnostavasta elämästäni sinun luettavaksesi. Luultavasti tulen kirjoittamaan kaikkea todella typerää mieleen juolahtanutta asiaa, jota kukaan muu ei lisäkseni edes ymmärrä (tai vähintäänkin hyvin harva) tai jotain erittäin tylsää, jota kukaan ei jaksa lukea. Onneksi ei olekaan pakko. Koitan kuitenkin välttää edellä mainitsemiani seikkoja edes vähäsen.
On hyvä aloittaa aivan alusta. 17.12.1988 Helsingissä syntyi terve tyttölapsi mukaan maailmanmenoon, minä! Kolmevuotiaasta lähtien olen asunut, rääkynyt, kontannut, pomppinut, iloinnut, itkenyt, nukkunut, herännyt, kasvanut ja oppinut monenlaista asiaa elämästä täällä Lohjalla - tuhansien omenapuiden kaupungissa. Lisää lapsuusajasta voin vuodattaa sitten joskus muulloin tai heti kun siltä tuntuu, mutta nyt ei ole siihen aikaa.
Tällä hetkellä olen siis vielä 17 vuotias kakara. Suurimman osan ajastani vietän opiskellen Lohjan Yhteislyseon lukiolla (tosin onneksi enää vain muutamia kuukausia...), hihhuloiden kotona Perttilässä, chillaillen, nauraen ja jeesustellen srk:n nuorisotalolla Lindkullassa tai Mäntynummessa isoskoulutuksissa, tanssien Tanssistudio Funkalla ja taitoluistellen Lohjan jäähallilla. Muita erittäin mukavia harrastuksiani ovat rakkaan ystäväni Camillan kanssa seikkaileminen/heräteostosteleminen, monella kielellä sekaisin puhuminen (pitää varoittaa jo nyt, että älkää ihmetelkö jos kieli vaihtuu kesken lauseen..) kahden pikkusiskoni (14v. ja 11v.) kiusaaminen, kaikenlainen pippalointi, chattailu, irkkaaminen ja gallerisointi, äidin kanssa vitsaileminen, nauraminen, öö.. no yleensäkin vaan kaikenlainen hihhulointi, se on hyvä sana.
Odotan innolla syyslomaa, jolloin lähden Toksovaan, Venäjälle! Ja muutenkin, että voisi nukkua niin pitkään kuin vaan ikinä on mahdollista, koska nyt olen todella väsynyt. Päivät vain venyvät niin pitkiksi, että pääsen kotiin vasta iltayhdeksäksi ja sitten on vielä paaaaaljon tekemistä, nukkumaanmeno siirtyy aina eteenpäin kunnes on vaan ihan pakko mennä nukkumaan (ja ihan sitä ennen vielä koittaa tehdä sudokuja..) ja seuraavana päivänä olen vielä väsyneempi ja kierre ainakin minun tapauksessani jatkuu aina vaan, ainakin jos vielä viikonloppunakin on jotain menoa. Tosin Venäjänmatkalta palattuani (jaahas mummi soittaa... ja selittää ummet ja lammet....) olen taatusti todella väsynyt, koska olen pitänyt hauskaa kavereiden kanssa kokonaiset 5 päivää ja varmasti myös yötäkin. Toivottavasti matka sujuu ongelmitta, enkä tuo tuliaiseksi mitään kamalaa tautia oder so. Tämänsyksyinen muutamien viikkojen keuhkokuume oli minulle jo ihan tarpeeksi.
Nyt tekisi kyllä mieli kertoa samalta istumalta tähänastinen elämänkertani (tietokonetuolikin on niin ihanan lämmin...) ja kertoa samalla minulle tärkeistä asioista ja oikeastaan kaikki mitä ajattelen kaikesta, tuli kirjoitusvimma ja kaikkea kivaa mieleen, mistä voisi kirjoittaa, mutta ei nyt paljasteta kaikkea heti alussa. Kerron sinulle tänään vielä päivieni piristyksestä, eräästä, joka saa aina hymyn huulilleni ja laittaa minut kehräämään ja oikeastaan jollain tavalla sekoamaankin kun tapaamme (ainakin jotain kummallista minulle silloin aina tapahtuu). Pieni, pyöreä ja pehmeä naapurini Ellu saa sydämeni sulamaan. Joka kerta kun jo kaukaa kohtaamme hän tervehtii minua ystävällisesti 'Mjau!' ja lähtee innoissaan häntä pystyssä juoksemaan sulavasti minua kohti. Rakkautensa ja huomionkipeytensä hän osoittaa luovuttamalla osan karvoistaan minun syliini. Rakastan eläimiä ja varsinkin "oman" lämpöpatterini rapsuttamisesta, siinä vaan on jotain niin ihmeellistä. En todellakaan osaa selitää sitä tunnetta mikä minut valtaa, kun pääsen kosketukseen kovaa puskevan ystäväni kanssa. Katso kuvaa ja rakastu sinäkin.
Terveisiä minulta ja kaikilta persooniltani (niistä myöhemmin), sekä Ellulta.
Anni
Itsestään hyvin ylpeä Ellu vartioi pyydystämäänsä oravaa.
Kuten otsikko jo kertookin tänään aloitan vuodattamaan uskomattomia asioita todella kiinnostavasta elämästäni sinun luettavaksesi. Luultavasti tulen kirjoittamaan kaikkea todella typerää mieleen juolahtanutta asiaa, jota kukaan muu ei lisäkseni edes ymmärrä (tai vähintäänkin hyvin harva) tai jotain erittäin tylsää, jota kukaan ei jaksa lukea. Onneksi ei olekaan pakko. Koitan kuitenkin välttää edellä mainitsemiani seikkoja edes vähäsen.
On hyvä aloittaa aivan alusta. 17.12.1988 Helsingissä syntyi terve tyttölapsi mukaan maailmanmenoon, minä! Kolmevuotiaasta lähtien olen asunut, rääkynyt, kontannut, pomppinut, iloinnut, itkenyt, nukkunut, herännyt, kasvanut ja oppinut monenlaista asiaa elämästä täällä Lohjalla - tuhansien omenapuiden kaupungissa. Lisää lapsuusajasta voin vuodattaa sitten joskus muulloin tai heti kun siltä tuntuu, mutta nyt ei ole siihen aikaa.
Tällä hetkellä olen siis vielä 17 vuotias kakara. Suurimman osan ajastani vietän opiskellen Lohjan Yhteislyseon lukiolla (tosin onneksi enää vain muutamia kuukausia...), hihhuloiden kotona Perttilässä, chillaillen, nauraen ja jeesustellen srk:n nuorisotalolla Lindkullassa tai Mäntynummessa isoskoulutuksissa, tanssien Tanssistudio Funkalla ja taitoluistellen Lohjan jäähallilla. Muita erittäin mukavia harrastuksiani ovat rakkaan ystäväni Camillan kanssa seikkaileminen/heräteostosteleminen, monella kielellä sekaisin puhuminen (pitää varoittaa jo nyt, että älkää ihmetelkö jos kieli vaihtuu kesken lauseen..) kahden pikkusiskoni (14v. ja 11v.) kiusaaminen, kaikenlainen pippalointi, chattailu, irkkaaminen ja gallerisointi, äidin kanssa vitsaileminen, nauraminen, öö.. no yleensäkin vaan kaikenlainen hihhulointi, se on hyvä sana.
Odotan innolla syyslomaa, jolloin lähden Toksovaan, Venäjälle! Ja muutenkin, että voisi nukkua niin pitkään kuin vaan ikinä on mahdollista, koska nyt olen todella väsynyt. Päivät vain venyvät niin pitkiksi, että pääsen kotiin vasta iltayhdeksäksi ja sitten on vielä paaaaaljon tekemistä, nukkumaanmeno siirtyy aina eteenpäin kunnes on vaan ihan pakko mennä nukkumaan (ja ihan sitä ennen vielä koittaa tehdä sudokuja..) ja seuraavana päivänä olen vielä väsyneempi ja kierre ainakin minun tapauksessani jatkuu aina vaan, ainakin jos vielä viikonloppunakin on jotain menoa. Tosin Venäjänmatkalta palattuani (jaahas mummi soittaa... ja selittää ummet ja lammet....) olen taatusti todella väsynyt, koska olen pitänyt hauskaa kavereiden kanssa kokonaiset 5 päivää ja varmasti myös yötäkin. Toivottavasti matka sujuu ongelmitta, enkä tuo tuliaiseksi mitään kamalaa tautia oder so. Tämänsyksyinen muutamien viikkojen keuhkokuume oli minulle jo ihan tarpeeksi.
Nyt tekisi kyllä mieli kertoa samalta istumalta tähänastinen elämänkertani (tietokonetuolikin on niin ihanan lämmin...) ja kertoa samalla minulle tärkeistä asioista ja oikeastaan kaikki mitä ajattelen kaikesta, tuli kirjoitusvimma ja kaikkea kivaa mieleen, mistä voisi kirjoittaa, mutta ei nyt paljasteta kaikkea heti alussa. Kerron sinulle tänään vielä päivieni piristyksestä, eräästä, joka saa aina hymyn huulilleni ja laittaa minut kehräämään ja oikeastaan jollain tavalla sekoamaankin kun tapaamme (ainakin jotain kummallista minulle silloin aina tapahtuu). Pieni, pyöreä ja pehmeä naapurini Ellu saa sydämeni sulamaan. Joka kerta kun jo kaukaa kohtaamme hän tervehtii minua ystävällisesti 'Mjau!' ja lähtee innoissaan häntä pystyssä juoksemaan sulavasti minua kohti. Rakkautensa ja huomionkipeytensä hän osoittaa luovuttamalla osan karvoistaan minun syliini. Rakastan eläimiä ja varsinkin "oman" lämpöpatterini rapsuttamisesta, siinä vaan on jotain niin ihmeellistä. En todellakaan osaa selitää sitä tunnetta mikä minut valtaa, kun pääsen kosketukseen kovaa puskevan ystäväni kanssa. Katso kuvaa ja rakastu sinäkin.
Terveisiä minulta ja kaikilta persooniltani (niistä myöhemmin), sekä Ellulta.
Anni
Itsestään hyvin ylpeä Ellu vartioi pyydystämäänsä oravaa.
Kommentit